TJ 271

Hetki on vierähtänyt viime kirjoituksesta. KH-kausi alkaa olla jo päätöksessään. Ensi viikko on viimeinen viikko ennen AUK 1 -kurssin alkua. Sitten saankin ensimmäisen merkin rinnuksiin, aliupseerioppilaan raidan. Karjalan Prikaatissa nimittäin sotamies ei saa arvomerkkiä ennen puolta vuotta erottuakseen vanhasta miehistöstä.

KH (koulutushaara)-kaudella me tuliasemalinjan aliupseerikurssille suuntaavat olemme kulkeneet yhdessä puolen vuoden tuliasemamiesten kanssa muodostaen yhteisen koulutusosaston. AUKin alkaessa alamme kulkea täysin omassa 16 hengen porukassamme. Vaatimustaso tulee taasen asteen nousemaan ja uskon että AU-kurssin porukan kesken hitsaannumme vielä enemmän yhteen.

KH-kausi on ollut antoisa. Olemme päässeet tekemään paljon ja meille on koulutettu monia uusia taisteluvälineitä. Tällä viikolla olimme kaksi yötä metsässä koulutushaarakauden ampunaharjoituksen merkeissä. Ensimmäisenä päivänä paistoi oikein miellyttävä aurinko, mutta loppuajan satoi vettä. Kaikki varusteet olivat litimärkiä ja teltassa oli liukumäkiä vajaa vesipuisto Serena. Silti jotenkin fiilis onnistui pysymään korkealla ja itse tykkäsin harjoituksesta. Kohokohta oli kovan käsikranaatin heitto ensimmäisenä päivänä. Voin myöntää että intissä ei ole mikään asia jännittänyt niin paljon kuin se. Onneksi saimme harjoitella heittoa perusteellisesti ja skapparit osasivat pitää tunnelman kevyenä.

Tässä harjoituksessa pääsimme myös käymään toisena iltana Pahkajärven sotilaskodissa ja saunassa. Eipä ole aiemmin sauna tuntunut noin hyvältä kuin kesken metsäharjoituksen, vaikka siellä vain noin vartin kerkesi olla.

Ensi viikolla on eräs vähän rankempi suoritus edessä, josta myöhemmin lisää. Harkitsinkin sen vuoksi Lateresin vujujen skippaamista, mutta kuitenkin päätin ostaa lipun! Nähdään siis siellä.