Kesäoperaatio 2024 2. päivä

10.8.2024
Olin edellisenä iltana päättänyt mennä nukkumaan piharakennuksen sijasta hpa:n lattialle. En oikeen syttynyt ideasta nukkua muiden taistelukaasuissa. Tämä osoittautui yllättävän kelvolliseksi päätökseksi. Yö oli lämmin ja sain pedattua itselleni naamioverkkojen väliin sellaisen punkans mikä helli lähes aatelista upseerin selkääni. Heräsin aamulla siihen miten linnut lauloivat ja elämä hymyili(toistaiseksi).

Aamumme alkoi retkellä ampumaradalle. Olimme päättäneet mennä selvittämään toimintamontulle kenellä meistä pysyisi haulikko parhaiten näpeissä. Kotirintamalla Lappeen Rannoilla ei tälläiseen hupiin ollut mitään asiaa, sillä eihän kaupungin radalla ole lupaa ampua haulikolla(skiittirataa ei lasketa). Eikä pitkän vääntämisen ja kääntämisen jälkeen ole saatu mitään päätöstä toimintamontusta. Eli harrastaminen oli mahdollista vasta toisella paikkakunnalla. Rata jolle olimme menossa, olisi hyvin monipuolinen. Tätä varten olimme varanneet mukaan pumppu ja puoliautomaattihaulikon.

Rakensimme ensiksi radan puolarille ja olimme hyvin optimisteja ratapäivän kulun suhteen. Luontoäiti ei kuitenkaan nauttinut lyijyn kylvämisestä penkkaan ja päätti aiheuttaa meille ampumateknisiä haasteita. Paikallinen monsuuni tuhosi pahviset taulut nopeammin kiinnikeistä kuin me kerkesimme niihin pistoolilla ysiä kylvämään. Rata tulvi hetkessä mutta onneksi radalle muodostuneet vesiesteet eivät olleet nilkkoja syvempiä. Pahimman myräkän mentyä ohi jatkoimme paukuttamista pelteihin, olihan inflaatio hävittänyt pahvit olemattomiin.

Paukuttelujen jälkeen siirryimme Mikkelin keskustaan etsimään lounaspaikkaa. Olimme huolissamme operaation turvallisuudesta, olihan meillä käynnissä erityisoperaatio. Pääsimme kuitenkin hengähtämään kun tajusimme keskustassa virkavallan viettävän valtakunnallista poliisien päivää. Koimme maastopuvuissa olon turvalliseksi ja päätimme hieman vierailla heidän ständeillä. Pääsin myös nauttimaan hyvän käytöksen johdosta maijan takapaksista. Lopulta nälkä kuitenkin ohjasi porsaat syömään ja eksyimme porukalla paikalliselle grillille syömään.

Keskustan sekoilujen jälkeen siirryimme jonnekkin perämetsään(OPSEC) jossa odotti viikonlopun kohokohta. Teekkareiden unelma 10350kg kylmää neuvosto terästä, 14,86 litrainen kiisseli v8 joka tuottaa 240 hevosvoimaa. Tämä MT-LB/V kuljetuspanssarivaunu oli suulissa odottamassa ruudinkatkusta kiihottuneita tekniikan ammattilaisia. Emme kerenneet edes pakua kunnolla jamaan parkkiin, kun innokkaimmat kiipesivät kuolaten vaunun päälle ihmettelemään tätä itäeuroopan helmeä.

Ajoonlähtötarkastukset jäivät tässä taistelukiimassa lyhyeksi kun päätimme kiiressä heivata kuskin pään paikalla olevan ampiaispesän suulin nurkkaan ja kiireellä savuttaa karkuun läheiseen metsään telat kitisten. Oltiinhan me sentään tultu tänne asti ajamaan vaunulla, että eihän nyt yksi päänkokoinen pesä voi sellaista estää. Metsän puolella pääsimme vauhtiin ja kurvailimme vaunulla mäkiä ylös alas välillä vaihtaen kuskia. Tästä yksilöstä oli joku jo kerennyt ryöstämään paikat vaunuradiolle niin kommunikointi tapahtui hieman suodatetusti. Loppujen lopuksi ojassa ei käyty montaa kertaa ja kaikki ketkä halusivat pääsivät kokeilemaan sauvoilla ohjaamista.

Rälläämisen jälkeen otimme vaunun kanssa kuvia aikuiseen makuun. Eräs taistelijoista ikuistikin ajokin kartoittamalla vaunusta 3D kuvan omaa akateemista käyttöä varten. Sää oli edelleen aamuisen monsuunin jäljiltä kostea ja lämpötila oli tippunut roimasti. Meidän oli tarkoitus pitää illan päätteeksi kesämiäskisa, mutta epävarmat olosuhteet pakottivat meidän seurueen taktiseen vetäytymiseen mökin lämpöön. Sauna houkutteli ja se lähti lämpeämään todella nopeasti mökille päästyämme. Mukana oleet armaturrin polttotekniikan asiantuntijat ratkaisivat nopeasti kaikki lämpöön liittyvät ongelmat: saunan, grillin ja läheisyyden. Grillaimme parasta alennuslihaa ja saunoimme. Tosin ajatuksemme ottaa vielä muutama jynkkykuva vedessä, kariutui veden lämpötilan laskiessa lähelle jäätymispistettä. Tämä ei ole kalamiesten sepityksiä vaan useamman teekkarin empiirisesti kokema asia.

Illan jatkuessa linnottauduimme pahoja henkiä vastaan syvälle mökin sohviin. Hämärässä tuvassa aloimme kertomaan tarinoita ja homma eskaloitui jatkuviin epäilyihin siitä, miten joku paikalla olija olisikin ihmissusi… pelasimme peliä, tosin omilla säännöillämme ja viitekehyksenä oli toinen maailmasota ja lappi. Toimintamme oli tässä vaiheessa iltaa niin poliittisesti epäkorrektia, että jos asia olisi nauhoitettu niin jokainen meistä olisi tämän jälkeen toistemme kurkuilla, jos tästä siis muistettaisiin mitään. Toisin sanoen ilta oli legendaarinen.

Sunnuntai aamuna/ päivänä silloin kun jokainen jostain kolostaan noustuaan, koki olevansa elävien kirjoissa, päätimme pistää kimpsut, tykit ja kampsut kasaan ja palata takaisin rannoille. Sovimme keskenään että emme puhu kesäpäivistä ja tämäkin teksti on rajoilla mitä asiasta kehtaa julkaista.

Kursiokapteenin loki