Neljäs viikko Tällä viikolla terveydentila oli paljon parempi kuin edellisellä ja sen huomasi jaksamisessa heti. Jaksaminen tulikin tarpeeseen, sillä olimme ensimmäisen yömme metsässä. Aloitus oli kuitenkin suhteellisen kevyt, marssi harjoitukseen oli noin 6 kilometriä ja palasimme kasarmille heti yhden yön jälkeen.

Ensimmäinen maastoharjoitus sisälsi lähinnä teltan kasaamista ja naamioimista ja vartiointikoulutusta. Aikaa oli hiukan myös pienemmille koulutuksille, kuten solmuille. Vemppa oli ikävästi iskenyt yksikköömme, joten puolijoukkueteltassa oli aika ruhtinaallisesti tilaa. Omat lähi- ja poterovartiovuoroni sattuivat mukavasti peräkkäin klo 01-03 väliselle ajalle. Lähivartiossa aika meni yllättävän nopeasti mutta poterossa se kyllä mateli. Pakkasta ei ollut paljoa (taisi olla noin -7) mutta kova tuuli sitten viilensi sen edestä.

Itse nukuin teltassa oikein makoisasti ja nukahdin lähes välittömästi aina kun makuupussiin pääsi kömpimään. Aamulla silmätkin sai aika nopeasti auki kun ponkaisi raikkaaseen ulkoilmaan.

Loppuviikon ohjelmassa oli metsän jälkeistä kalustohuoltoa sekä taisteluvälineharjoituksia ja ammunnat. Pääsimme myös ensimmäistä kertaa moduulin kyytiin ammuntoihin siirryttäessä. Moni muu alokas tykkäsi kyseistä kyydityksestä, mutta itse en siitä ihan suoranaisesti nauttinut. Voitti se silti ampumaradoille marssimisen.

Seuraavana viikonloppuna ollaan kiinni ja sitä seuraavana viikkona onkin jo vala. Aika on mennyt todella nopeasti ja A-kausi menee hujauksessa ohi. Lähitulevaisuudessa siintävät koulutusvalinnat alkavat myös hieman jännittämään. Itselläni ykköstoiveena on päästä tuliasema-aliupseerikurssille ja siellä tulitoiminta-AU:ksi. Toisena vaihtoehtona viesti-AUK ja kolmantena tulenjohto.

Neljännen viikon jälkeen edelleen motivaatio on korkealla ja olen tykännyt palveluksesta. Omasta mielestä parasta ja motivoivinta on ollut nähdä oman kunnon ja taitojen kehitys jo näinkin lyhyessä ajassa. Kehitystä on tapahtunut myös henkisesti; itsekuri on paljon vahvempaa, pikkuasioista ei jaksa valittaa sekä pienistä asioista osaa nauttia enemmän. Esimerkiksi yksi päivä pakkilounaalla saimme syödä ylijääneet, hieman kuivahtaneet pullansiivut. Se, että sai 4 siivua jälkiruokapullaa yhden sijaan sai moneksi tunniksi hyvän fiiliksen aikaan.

Armeijassa oppii myös sitä, että kaikkia hetkellisiä mielihaluja ei voi täyttää heti kun haluaa. Monesti viikon aikana itselleni tulee mieleen joku hyvä ruoka, jota tekisi mieli. Tätä sitten aina kärsivällisesti täytyy odottaa siihen että pääsee lomille. Ja se ruoka kyllä maistuu melkoisesti paremmalle kun sitä on joutunut 1-2 viikkoa odottamaan, kuin että sen olisi saanut heti halutessaan. Lisäksi ruutuaikani on vähentynyt puhelimeni mukaan 85% intin alkamisen jälkeen. Palveluksessa ei yksinkertaisesti ehdi selata puhelinta, joten jätän sen päiväksi kaappiin. Pienillä (5-10 min) tauoilla mieluummin olen vain ja tuijottelen seinää ja rentoudun, kuin kuormittaisin aivojani puhelimen syöttämillä virikkeillä.

Kohta taas kohti Vekaranjärveä ja ensi viikon viikonloppukinkkua! Palaillaan!