Haaveet ei kaatuneet

Keskiviikkona oli kauan odotettu Haaveet kaatuu -päivä, eli saimme tietää millä koulutuslinjalla jatkamme. Pääsin sinne minne halusin - Tuliasemalinjan aliupseerikurssille.

Linjojen valintojen myötä alokaskauden tuvat hajotettiin ja meidät jaettiin asumaan linjalaistemme kanssa. Samalla yksikköömme muutti porukkaa naapuriyksiköistä, joten on taas uusia nimiä ja naamoja opeteltavana. Siirryin myös samalla täysnaistuvasta sekatupaan. Ainakin alkuun uusi tupa vaikuttaa hyvältä, ja nyt meitä yhdistää myös yhteinen koulutuslinja ja tavoitteet.

Ennen AUK 1:sen alkua meillä on vielä koulutushaarakausi edessä. Vaatimukset nousevat ja samalla meitä arvioidaan tulevia RUK-valintoja varten. Nyt kun ei tarvitse enää jännittää AUKiin pääsyä, alkaa uuden maalin tavoittelu: reserviupseerikoulu. Linjaltamme pitäisi olla melko hyvä mahdollisuus päästä RUKiin, mutta silti edessä on paljon sykkimistä jos sinne pääsemistä tavoittelen.

Olen tällä hetkellä taas vaihteeksi kiinni, kolmatta kertaa intin alkamisesta. Aika tosin on mennyt taas nopeasti. Koko yksikön arjen muuttuminen on tuonut paljon ohjelmaa ja tekemistä. Enää kaikilla monneilla ei ole sama ohjelma, enkä enää mene samojen vanhojen tuttujen kanssa joka paikkaan. Kuri alkoi myös heti koventua arjen palveluksissa meille AUKiin valituille. Kiinnioloviikonlopun kevennykseksi meillä on ollut myös vapaamielisempää ohjelmaa, kuten yksikön koripalloturnaus. Koristurnauksessa ensimmäisen kerran alkoi AUK-linjamme kunnollinen ryhmäytyminen, jota edesautti loistava menestys.

Lomille pääsen taas ensi perjantaina. Viikonloppulomilla ohjelmassa on lyhyt palaaminen opiskelijaelämään, nimittäin kotikiltani Armatuurin 49. vuosijuhlat joita olen odottanut erityisen kovasti. On kivaa päästä näkemään kerralla paljon vanhoja ystäviä ja tuttuja joihin ei ole ehtinyt pitämään näin alkuvuodesta yhteyttä.